Ja hän itse ja kaikki ympärillä olevat rähähtivät nauramaan.
— Vartokaahan jahka herralleni sanon! sähisi Sakariias. — Ja sinun asiasi, sanoi hän kääntyen talonmieheen: — olisi ajaa pois nämät ryökäleet eikä siinä noin irvistellä. Mitäs varten sinä tässä talossa palvelet? Sitä varten että pitäisit järjestystä. Vaan sinä vain seisoa toljotat. Vuotahhan kun kerron, niin herra sulle kyydin antaa.
— No asetuhan nyt toki Sakariias Trofimitsh! koetti talonmies rauhoittaa: — mitä hän sinulle on tehnyt?
— Kuinka hän uskaltaa noin puhua minun herrastani? virkkoi Sakariias kiihkeästi viitaten ajuriin. — Tietääkö hän, mikä mies se minun herrani on? kysyi hän juhlallisesti. — Sinä, sanoi hän kääntyen ajuriin: — et unissasikaan ole nähnyt sellaista herraa: niin hyvä, niin viisas, niin komea se on! Vaan se sinun herrasi se on kuin mikähän laiha hevoskaakki. Ihan hävettää kun näkee sinun sen kanssa lähtevän kartanosta sillä ruskealla tammalla: Kerjäläisiltä te näytätte molemmat. Retikkaa ja kaljaa vain syötte. Ja tuo sinun turkki-repaleesikin on niin täynnä reikiä ettei niitä toki jaksa lukeakkaan!…
Huomattava on että ajurin turkki oli aivan ehyt.
— Vaan tämä se vasta on näköinen, — keskeytti ajuri, sukkelasti nykäisten ulos Sakariiaksen kainalon alta esiin törröttävän siekaleen rikkinäistä paitaa.
— Olkaahan vähemmällä! hätäili talonmies työntäen kätensä riitelevien väliin.
— Vai niin, sinä tässä minun vaatteitani repimään! huudahti Sakariias kiskoen itse paitaansa vielä enemmän esiin. — Odotahhan jahka sanon herralle. Pyhät veljet, katsokaa nyt kaikki, mitä hän on tehnyt: kerrassaan repinyt rikki minun paitani!…
— Vai minä? mutisi ajuri hieman säikähtäneenä. — Oma herrasi tuon lie repinyt…
— Semmoinen herra ei paitoja revi! huusi Sakariias. — Niin hyvä sielu sillä on että ihan se on kuin kultaa — eikä herraa, — Jumala häntä siunatkoon vain. Minä elän hänen luonaan kuin taivaan valtakunnassa ikään: en minkäänlaisesta puutteesta tiedä, ei iässään mua vielä ole pöllöksi haukkunut, elän rauhassa ja sovussa, syön samasta pöydästä, menen ulos minne tahdon — niin juuri… Ja siellä maalla on minulla ittepäällinen taloni, oma rekoolini ja määrätty leipäni; kaikki talonpojat kumartavat minua syvään! Pehtoorikin minä olen ja majuritommi! — Vaan mitäs te siinä…