— Ilja Iljitsh! Kuulkaahan Ilja Iljitsh! alotti hän hiljakseen seisoen Oblomovin pään puolessa.
Kuorsaus yhä jatkui.
— Sikeästipä nukkuu! virkkoi Sakariias: — kuin mikähän kivenhakkaaja. Herätkäähän, Ilja Iljitsh!
Sakariias kosketti keveästi Oblomovia hihaan.
— Nouskaa ylös: kello on puoli viisi.
Ilja Iljitsh murahti vain vastaukseksi, mutta ei herännyt.
— Nouskaahan Ilja Iljitsh. Ihanhan tämä jo hävettää, puheli
Sakariias koroittaen ääntänsä.
Vastausta ei kuulunut.
— Hyvä Ilja Iljitsh! hoki Sakariias nykäisten herraansa hihasta.
Oblomov käänsi hiukan päätänsä ja raotti vaivalla toisen silmänsä päin Sakariiasta ja hänen katseensa oli kuin halvatun katse.