— Kuka se? kysyi hän käheällä äänellä.
— Minä se olen, nouskaa ylös!
— Mene hiiteen! murahti Ilja Iljitsh ja vaipui jälleen raskaaseen uneen.
Kuorsauksen sijasta alkoi nyt kuulua nenän siuhuva vihellys.
Sakariias vetäsi häntä paidan liepeestä.
— Mitä sinä siinä teet? kysyi Oblomov uhkaavasti aukaisten äkkiä molemmat silmänsä.
— Te käskitte herättää itsenne.
— Muistan kyllä. Sinä olet täyttänyt velvollisuutesi ja saat siis mennä pois! Älä sekau toisen asioihin…
— Enkä mene! — penäsi Sakariias nykäisten häntä taaskin hihasta.
— Älä koske minuun! rukoili Ilja Iljitsh ja upottaen päänsä tyynyyn yritti kuorsaamaan.
— Kuulkaahan Ilja Iljitsh: niin mielellänihän minäkin sitä tahtoisin, mutta ei mitenkään se käy päinsä. Ja taas kosketti hän herraansa.