— Älä selitä, eivät kaikki tule! huomautti Oblomov laiskasti.
— Tulkaa nyt toki, hyvä Ilja Iljitsh! Sofia Nikolajevna ja Lyydi ajavat vain kahden vaunuissaan ja siinä on kyllä tilaa teillekin pienellä takaistuimella: kyllä ne teidät ottavat mukaansa…
— En minä rupea takapenkillä istumaan. Ja mitä minä siellä perillä sitten teen?
— No, jos tahdotte, niin toimitan että Mikko lainaa teille toisen hevosensa?
— Mitä Jumalan nimessä hän ajattelee! virkkoi Oblomov puoleksi itsekseen. — Kuulkaas, mitä pidätte Gorjunovin herrasväestä? kysyi hän sitten.
— Ah, huudahti Wolkov punastuen, — sanonkohan teille?
— Sanokaa pois.
— Ettekö kerro kellekkään — lupaatteko kunniasanallanne? jatkoi
Wolkov, istuutuen hänen läheisyyteensä sohvalle.
— Olkoon menneeksi.
— Minä … olen rakastunut Lyydiin! sopersi keikari kuiskaten.