— Mistä te näin varhain tulette? kysyi Oblomov.
— Räätälistä. Katsokaapa tätä frakkia — eikö ole korea? puheli herrasmies keikaroiden Oblomovin edessä.
— Se on mainio ja sangen aistikkaasti tehty, virkkoi Ilja Iljitsh: — mutta miksi se on niin väljä takaa?
— Tämä on näet "Reitfrack" — ratsastustakki.
— Vai niin, ratsasteletteko te siis?
— Kuinkas muuten! Täksi päiväksihän minä sen juuri vartavasten tilasinkin. Nythän on Vapunpäivä ja me ajamme Gorjunovin kanssa Katariinanhoville. Ah, ettekö ole kuulletkaan? Mikko Gorjunov on saanut virkaylennyksensä ja sentähden me tänään tahdomme herättää huomiota kaupungilla! lisäsi Wolkov riemuissaan.
— Vai niin! sanoi Oblomov.
— Ja kuulkaas, hänellä on raudikkohevonen, pitkitti Wolkov, — kaikilla hänen rykmentissään on raudikot, vaan minulla on pikimusta. Mitenkäs te sinne aijotte, jalan vai vaunuissa?
— Minäkö? … en mitenkään!
— Mitä te puhutte Ilja Iljitsh? Vapunpäivänä ei muka
Katariinanhoville? Kaikkihan sinne tulevat!