Ja hän tirkisti omituisen tiukasti Stolzin silmiin.
— Mikäs sitten sinun mielestäsi on elämän ihanne? Miksei oblomovilaisuus kelpaa? — kysyi hän kuivasti ja arasti. — Eivätkö kaikki tavoittele samaa, mitä minäkin haaveksin? No voi sinuas! — lisäsi hän rohkeammin. — Eikös kaikki teidän juoksunne ja kiihkonne, teidän sotanne, kauppanne ja politiikkanne pyri ja tähtää tähän rauhan valkamaan, tähän yhteen ainoaan kadotetun paratiisin ihanteeseen?
— Sinun unelmaisi ihannekkin on sinulla aito-oblomovilainen! virkkoi
Stolz.
— Kaikkihan etsivät levähdystä ja rauhaa, — puolustelihen Oblomov.
— Eivät kaikki, et sinä toki itsekään kymmenen vuotta takaperin sitä etsinyt elämässä.
— Mitäs muuta sitten olisin etsinyt? — tiedusteli Oblomov neuvottomana vaipuen menneisyyttä muistelemaan.
— Muistele ja mieti itse. Missä sinun kirjasi ja käännöksesi ovat?
— Sakariias on ne jonnekkin pois korjannut, — vastasi Oblomov: — ne viruvat tuolla jossakin nurkassa.
— Nurkassa! — sanoi Stolz nuhtelevasti. — Siinä nurkassa viruvat myös sinun silloiset aatteesi "palvella isänmaata, niin kauvan kun voimat kestävät, siitä syystä että Venäjä tarvitsee käsiä ja päitä rakentaaksensa iätipulppuavia lähteitä (sinun sanojasi nämät); tehdä työtä, sitten sitä suloisemmin levähtääksensä, ja levähtää — se merkitsee: elää toista elämän kaunista puolta varten, taiteilijain ja ruonoilijain elämää". Kaikkiko nämät aikomukset on myös Sakariias korjannut nurkkaan? Muistatko, sinä tahdoit kirjoista päästyäsi matkustella ympäri vieraita maita oppiaksesi sitä paremmin tuntemaan ja rakastamaan omia seutujasi? "Koko elämä on aatetta ja työtä" teroitit sinä silloin mieleesi: "jos kohtakin tuloksiltaan tuntematonta, tummaa työtä, vaan kuoltava on kerran siinä itsetuntemuksessa että on tehnyt tehtävänsä". — No? missä nurkassa tämä sinulla viruu?
— Hm … niin … — sopersi Oblomov rauhattomasti seuraten jokaista Stolzin sanaa: — muistan olleeni ikäänkuin … tuollainen… Kuinkas tuota olikaan, — rupesi hän yht'äkkiä muistelemaan: — mehän aijoimme, kuule Andrei, alussa yhdessä matkustaa pitkin ja poikki koko Euroopan, kulkea jalkaisin halki Shweitsin, kiivetä Vesuviukselle, laskeutua alas Herkulanumiin. Pähkähulluja me silloin melkein olimme! no, oli nekin tyhmyyksiä!…