Samalla tuli Stolz siihen.
— Ilja! Minäpä olen kertonut Olga Sergejevnalle, että sinä rakastat intohimoisesti musiikkia ja pyytänyt häntä laulamaan jotakin … esimerkiksi tuon Casta diva.
— Minkätähden sinä aina minusta kerrot? — vastasi Oblomov? — Enhän minä ollenkaan intohimoisesti rakasta musiikkia…
— Mitä kummaa? keskeytti Stolz. — Hän on ikäänkuin loukkautunut! Minä tässä suositan häntä siivona miehenä, mutta hän vain kiiruhtaa itse sotkemaan ansioluettelonsa!
— En minä ainakaan ammattimusiikista pidä!
— Mikäs laji musiikkia teitä enin miellyttää? kysyi Olga.
— Siihen kysymykseen on vaikea vastata. Mikä laji tahansa! Joskus minä sellaisella mieltymyksellä kuuntelen posetiivin käheää säveltä, että kotvan aikaa soipi korvissani; toisella kertaa taas menen oopperaan puolivälissä ohjelmaa; Meyerbeer minua liikuttaa, vieläpä italialainen soutulaulu, vaan se riippuu siitä, satunko olemaan sellaisessa mielentilassa. Joskus itse Mozartiltakin täytyy korviansa pidellä…
— Te siis vilpittömästi rakastatte musiikkia.
— Laulakaapa jotakin, Olga Sergejevna! pyysi Stolz.
— Mutta jos herra Oblomov nyt sattuu olemaan sellaisessa mielentilassa että pitelee korviaan? sanoi neito kääntyen häneen.