— Otammeko kesäksi taas saman huvilan kuin ennenkin? — sanoo täti, ei kysyväisesti eikä jäykästi, vaan niinkuin itsekseen asiaa punnitseisi sitä vielä ratkaisematta.
— Niin, siellä on niin hyvä, — vastaa Olga.
Ja he ottavat huvilan.
Mutta jos Olga ehdoittaa:
— Ah, täti, eikö teitä ikävystytä jo tämä metsä ja hiekka? Eikö ole parempi että mennään toiselle suunnalle? — niin vastaa täti että:
— Mennään vain. — Mennäänkö, Olga kulta, teatteriin? — jo kauvan ovat kehuneet tätä kappaletta.
— Mieluusti minun puolestani — vastasi Olga, mutta ilman mitään riemastuvaa suostumusta ja ilman nöyryyden ilmettä kasvoillaan.
Toisinaan he hieman väittelivätkin.
— Herranen aika, rakas lapsi, sopiiko sinulle nyt viheriät nauhat? — puhelee täti. — Ota vaaleankeltaiset.
— Voi, täti kulta, pitääkö minun kuudetta kertaa panna vaaleankeltaiset nauhat, minä olen niihin jo ihan kyllästynyt!