— Anisja hoi, Anisja! — alkoi Oblomov huutaa. Anisja kurkisti puolittain etehisestä.
— Katso tarkkaan mitä tämä Sakariias tekee? — kanteli Oblomov hänelle. — Muista antaa tämä kirje miehelle tai sisäpiialle, kuka sattuu tulemaan Iljinskiltä ja käske jättää neidille — kuuletko?
— Kuulen, armollinen herra. Antakaahan tänne, kyllä minä toimitan.
Mutta heti kun Anisja oli mennyt ulos etehiseen, kiskoi Sakariias kirjeen hänen käsistään.
— Mene tiehesi siitä! — huusi hän: — ja pysy akkaväen tehtävissäsi!
Pian tuli taas Iljinskin sisäpiika juosten takaisin. Sakariias rupesi tälle ovea aukaisemaan, mutta kun Anisja yritti lähestyä piikaa, niin Sakariias katsahti julmasti häneen.
Mitä sinä siinä? — kysyi hän käheästi.
— Minä tulin vain kuulemaan, kuinka sinä…
— Kä, kä, kä! — alkoi Sakariias jätkyttää mäiskyttäen häntä kyynäspäällään. — Mene paikoillesi!
Anisja nauraa kikahutti ja meni, mutta tirkisti oven raosta, tekikö
Sakariias niin kuin herra oli käskenyt.