— Olga, sinä jouduit mielenkuohuksiin ja läksit pois ennenkuin minä ehdin kaikkea sinulle, sanoa.

— Ja minä menen vieläkin pois enkä palaa enää takaisin, jos sinä taas aijot ilveillä minun kanssani, — alkoi neito. — Kerran sinua miellyttivät minun kyyneleeni, nyt sinä ehkä tahtoisit nähdä minut jalkojesi juuressa ja vähitellen tehdä minut orjattareksesi, oikutella, saarnata moraalia, sitten taas itkeä, katua ja peljästyä, peljästyttää minutkin sekä kaiken lopuksi sitten kysyä, mitä meidän on tekeminen? Muistakaa, Ilja Iljitsh, — lisäsi hän yht'äkkiä ylpeästi nousten penkiltä: — että minä olen paljon kehittynyt siitä asti kun opin teidät tuntemaan, ja tiedän kuinka nimitetään sitä leikkiä, jota te leikitte … mutta minun kyyneleitäni ette te tästälähtien saa nähdä…

— Jumala tietää etten minä teidän kanssanne leiki! — sanoi Oblomov vakuuttavasti.

— Sitä pahempi teille, — huomautti neito kuivasti. — Kaikkiin teidän varomisiinne, varoituksiinne ja arvuutuksiinne sanon minä yhden asian: aina tähän kohtaukseemme saakka olen minä teitä rakastanut enkä ole tiennyt mitä minun on tekeminen. Mutta nyt minä sen tiedän, — lopetti hän päättäväisesti, valmistuen menemään: — enkä rupea teidän kanssanne tässä neuvottelemaan.

— Minä myös tiedän jotakin, — äänsi Oblomov pidättäen Olgaa kädestä ja istuttaen hänet penkille sekä hetkeksi vaijeten rohkaistaksensa mieltänsä. — Herkeä, hyvä Olga, — alkoi hän: — minun sydämmeni on täpötäynnä yhtä ainoata kaipausta, minun aivoni yhtä ainoata ajatusta, mutta minun tahtoni, minun kieleni eivät tottele minua, minä tahdon puhua, mutta sanat eivät irtaudu kieleltäni. Ja onhan se kuitenkin niin yksinkertaista, onhan se… Auta minua, Olga!

— Enhän minä tiedä, mitä teidän mielessänne liikkuu?…

— Oi Jumalan tähden, älä sano teiksi. Sinun ylpeä katseesi tappaa minut, jokainen sana jäätää, kuin pakkanen…

Olga purskahti nauramaan:

— Sinä olet hullu! — huudahti hän laskien kätensä Oblomovin pään päälle.

— Kas näin olen minä nyt saanut ajatukseni ja puheenlahjan! Olga, — lausui Oblomov langeten polvilleen neidon eteen: — tule minun vaimokseni!