— Vai olet sinä jo unohtanut. Itsehän tuota allekirjoitit sopimuskirjan yhdeksi vuodeksi. Maksa pois ensin kahdeksansataa ruplaa seteleissä, ja mene sitten mihin ikinä haluat! Neljä asukasta on jo käynyt huoneita katsomassa ja tahtonut vuokrata, vaan kaikille on annettu kieltävä vastaus. Yksi olisi vuokrannut kolmeksi vuodeksi.
Nyt vasta muisti Oblomov että Tarantjev samana päivänä, jona hän oli muutossa huvilaan, oli tuonut hänelle paperin, jonka hän kiireissään oli allekirjoittanut läpilukematta sitä.
"Voi hyväjumala, mitä olen tehnyt!" ajatteli hän nyt.
— Niin, minä en tarvitse koko asuntoa, — puhui Oblomov: — minä matkustan tästä ulkomaille…
— Ulkomaille! — keskeytti Tarantjev. — Tietysti sen saksalaisen kanssa? Siitä nyt ei mitään tule.
— Miksei tule? On minulla jo passikin, annas kun näytän. Ja kapsäkkikin on ostettu…
— Ei tule mitään! toisti Tarantjev välinpitämättömästi. — Mutta parasta kuitenkin että annat puolenvuoden maksun etukäteen.
— Ei minulla ole rahaa.
— Hanki mistä tahansa! tädin veljen, Ivan Matveitshin kanssa ei ole leikkimistä, hän ilmiantaa heti oikeuteen ja silloin olet kiikissä, mies. Minä olen jo omistani maksanut, anna sinä nyt minulle.
— Mistä sinä niin paljon rahaa otit? kysyi Oblomov.