— Mutta kun veljeni tulee kotiin, kuinkas sitte pitää sanoa siitä että milloinka te muutatte? — kysyi emäntä nousten sohvasta.
— Sanokaa hänelle se mitä pyysin, .— selitti Oblomov: — että koska asianhaarat nyt ovat sell…
— Mutta ettekö itse voisi pistäytyä huomenna sen kanssa puhumassa … kertasi emäntä.
— Minun on mahdotonta huomenna ehtiä.
— No, ylihuomenna sitten, sunnuntaina: meillä tarjotaan aina kirkonmenon jälkeen einepala ja viinaryyppy. Ja Mihei Andreitsh myös tulee.
— Tuleeko todellakin Mihei Andreitsh silloin tänne? — kysyi Oblomov.
— Jumaliste, totta minä puhun! — vakuutti emäntä.
— Mutta minulla ei ole aikaa ylihuomennakaan, — epäsi Oblomov kärsimättömänä.
— No, ehkä sopii sitten tulevalla viikolla … — huomautti emäntä. — Mutta ettekö voi sanoa, milloinka rupeatte muuttamaan sisään? Minä tässä käskisin pestä lattiat ja pyyhkiä pölyt, — kysyi hän.
— En minä teille muuta, — sanoi Oblomov.