— Ah, hyvä jumala, kuinka vaikeata tämä on! — sanoo Oblomov yltyleensä hikoillen kauhusta ja aseman kiusallisuudesta.
Myös täti katsoo häntä nääntyneillä suurilla silmillään ja haistelee miettiväisesti sprii-pulloansa ikäänkuin hänellä Oblomovin tähden päätä pakottaisi. Ja kuinka pitkä matka onkaan Oblomov paralla kuljettavanaan! Saa siinä ajaa köröttää Viipurinpuolelta asti ja illalla takaisin — kolme kokonaista tuntia.
— Sanotaan tädille, — vaatii yhä Oblomov: — silloin voin jäädä teille jo aamusta päivin eikä kukaan tule puhumaan…
— Mutta oletko jo käynyt virastossa? — kysyi Olga.
Oblomovin teki kovin mieli sanoa että: "olen käynyt ja kaikki on toimitettu", mutta hän tiesi että Olga on katsova häntä niin tutkivasti että heti lukee valheen hänen kasvoistaan. Ja hän vain huokasi vastaukseksi.
— Voi, jos sinä tietäisit, kuinka vaikeata se on! — äänsi hän.
— Mutta oletko puhellut emännän veljen kanssa? Oletko hakenut toista asuntoa? — kyseli sitten Olga kohottamatta katsettaan käsityöstään.
— Hän ei ole aamuisin koskaan kotona ja iltaisinhan minä aina olen täällä, — selitti Oblomov iloissaan että oli keksinyt kyllin pätevän esteen.
Nyt huokasi Olga, mutta ei mitään sanonut.
— Huomenna minä välttämättömästi käyn emännän veljen puheilla, — rauhoitti häntä Oblomov: — huomenna on sunnuntai ja silloin ei hän mene kansliaan.