— Menenkö kutsumaan Anisjan tänne, vai mitä? — kysyi Sakariias.
— Mitä minä hänellä täällä teen? Ei Anisja, vaan sinä se olet laskenut liikkeelle tämän järjettömän juorun.
— Hyväjumala, mistä syystä minua tänään näin rangaistaan? — äänsi
Sakariias huoaten niin että hartiatkin hytkähtivät.
— Ja millaisia kulunkeja siitä on? — pitkitti Oblomov. — Mistä rahat niihin kaikkiin? Tiedätkö minkä verran minulla on rahaa? — kysyi hän melkein julmistuneena. — Ja mistä saadaan asunto? Täällä täytyy maksaa tuhannen ruplaa ja toisen huoneuston vuokraamiseen menne kolmetuhatta ja kuinka paljon tarvittaneekaan loppuvalmistuksiin! Ja sitäpaitsi ajurit, kokit ja ruokavarat. Mistä kummasta minä rahat otan?
— Mitenkäs sitten muut kolmella sadalla sielulla naimisiin menevät? — virkahti Sakariias, vaan katui heti samassa sanojaan sentähden että hänen herransa melkein hyppäämällä syöksähti nojatuolista suoraan hänen päällensä.
— Taasko sinä mainitsit "muista"? Varo itseäsi! — huusi Oblomov sormellaan uhaten. — Muut asuvat kahdessa, korkeintaan kolmessa huoneessa, heillä on ruokasali ja vierashuone samassa, muutamat nukkuvatkin samassa huoneessa yhdessä lasten kanssa ja yksi piikatyttö hoitaa koko taloutta. Muilla käy rouva itse torilla! Vaan luuletkos että Olga Sergejevna käy torilla? Hä?
— Saatan sitä minäkin torilla käydä, — huomautti Sakariias.
— Tiedätkö, paljonko tuloja me saamme Oblomofkasta? — kysyi Oblomov. — Kuuletko, mitä tilanhoitaja kirjoittaa? Tuloja lähtee pari tuhatta vähemmän kuin ennen! Ja siellä täytyy raivauttaa teitä, rakennuttaa kouluja ja minun täytyy itseni sinne matkustaa. Ei siellä vielä ole taloakaan, missä asua… Miten mailmassa siis häät voisivat tulla kysymykseen! Mistä sinä ne olet saanut päähäsi?
Oblomov vaikeni. Häntä itseäänkin kauhistutti tämä hirveä ja lohduton tulevaisuuden näköala. Ruusut ja pomeranssinkukat, hää-kemujen kiilto ja väkijoukon ihmettelevät kuiskeet — kaikki tuo pimeni yhtäkkiä hänen sielussaan.
Hänen kasvonsa muuttuivat ja hän vaipui miettimään. Sitten hän vähitellen toipui entiselleen, katsahti ylös ja huomasi Sakariiaksen läsnäolon.