— Mitä sinä siinä teet? — kysyi hän yrmeästi.
— Tehän minun käskitte tässä seisoa! — sanoi Sakariias.
— Saat mennä! viittasi Oblomov hänelle kärsimättömästi.
Sakariias astahti nopeasti ovelle.
— Ei, seis paikallasi! — pysähdytti hänet Oblomov äkisti.
— Toisinaan te käskette, toisinaan taas kiellätte! — murisi
Sakariias pidellen kädellään kiinni ovesta.
— Kuinkas sinä uskalsitkin mennä levittämään minusta niin tuiki perättömiä huhuja? — suhahti Oblomov levottomasti.
— Milloinkas minä niitä, Ilja Iljitsh, olen levittänyt? Enhän se minä olen, vaan nuo Iljinskein palvelijathan ne kertoivat että herra muka on käynyt kosimassa…
— Tsss … — sihahti Oblomov uhkaavasti heilauttaen kättään: — ei sanaakaan enää, ei ikinä! Kuuletko?
— Kuulen, — vastasi Sakariias arasti.