— Meni pilalle mies, joutui turmioon tyhjän tautta. Stolz huokasi miettiväisenä.

— Mutta ei ollut tyhmempi kuin muutkaan: sielu puhdas ja kirkas kuin lasi. Jalomielinen hän oli ja hellä — ja kuitenkin meni pilalle mies!

— Minkätähden? Mikä siihen oli syynä?

— Mikäkö syynä? Oblomovilaisuus! — sanoi Stolz.

— Oblomovilaisuus? — toisti kirjailija neuvottomana. — Mikä kumman käsite se on?

— Kerron sinulle sen heti, annanhan vain jahka kokoon ajatukseni ja muistoni. Vaan sinä kirjoita muistiin, ehkäpä jollekkin kelpaa.

Ja Stolz kertoi hänelle sen, mitä tässä on kirjoitettu.

Loppu.