— Lempo tietköön — Tyrooliin saakka! mutisi Ilja Iljitsh tuskin kuuluvalla äänellä.
— Senjälkeen johonkin kuivaan seutuun, vaikkapa Egyptiin…
"Herra Jumala, mitä hän puhuu!" ajatteli Oblomov.
— Ja sitten teidän tulee vieraantua kaikista huolista ja katkerista mielenliikutuksista…
— Kyllä teidän on hyvä sanoa, huomautti Oblomov: — kun ette saa tilanhoitajaltanne sellaisia kirjeitä kuin…
— Teidän täytyy myöskin välttää ajatuksia, jatkoi tohtori.
— Ajatuksiako? kummasteli Oblomov.
— Niin, henkistä rasitusta.
— Kuinkas sitten käy sen minun korjaussuunnitelmani maalla? Suokaa anteeksi, en minä ole mikään leppäpöhkö…
— No, kuten tahdotte. Minun asiani on ainoastaan teitä varoittaa. Himoja tulee myöskin karttaa: ne estävät parantumista. Teidän pitää koettaa huvitella itseänne ratsastuksella, tanssilla, säännöllisellä liikkeellä raittiissa ilmassa, miellyttävillä keskusteluilla varsinkin naisten kanssa — niin että sydän tykyttäisi keveästi ja ainoastaan suloisista tunteista.