— Mitä Te sanotte?
— En mitään. Minä kuuntelen mitä sinä sanot.
— Kuunnelkaa vaikka edes kerran elämässänne tarkkaavaisuudella: minä tulin neuvoa kysymään, tahdon rauhoittua, ratkaista miljoonan tuskallisia kysymyksiä, jotka mieltäni kalvaavat… olen hajamielinen… pois suunniltani, auttakaa minua…
— Tässä olen, palvelukseksesi; sano vaan mitä tarvitset… olen valmis rahallakin auttamaan… jos vaan ei ole turhuuksiin…
— Turhuuksiin! ei, ei ole turhuuksiin, kun kenties muutaman tunnin perästä en ole maailmassa tahi itse olen murhaaja… Te vaan nauratte, syötte kylmänkiskoisesti illallista!
— Pyydän nöyrimmästi! Itse olet varmaan syönyt illallista, mutta toisen ei pitäisikään syömän.
— Minä en ole kahteen vuorokauteen tiennyt, mitä syöminen on.
— Oho, tosiaankin, tässä on sitten jotain kovin tärkeätä kysymyksessä?
— Sanokaa minulle yksi sana: osoitatteko minulle suurimman palveluksen?
— Minkä?