— Ettekö minuakaan työnnä käytökseni tähden, ettekö kutsu minua pöllöksi?
— Sinun mielestäsi jokainen, joka kirjoittaa loruja, on pöllö. Siinä tapauksessa niitä karttuisi lukematoin paljous.
— Mutta lukea itsestään tuommoisia katkeria totuuksia — ja keltä?
Omalta veljensä pojalta!
— Sinä luulet kirjoittaneesi totuuden?…
— Oi, setä!… tietysti minä olen erehtynyt…minä korjaan…antakaa anteeksi…
— Tahdotko, niin minä sanelen sinulle totuuden?
— Olkaa niin hyvä.
— Istu ja kirjoita.
Aleksander otti arkin paperia ja kynän, mutta Piotr Ivanitsh katahtsi kirjeesen, jonka oli lukenut, ja saneli:
"Rakkahin ystävä!"