— Syleilkää minua.
— Suo anteeksi, en voi.
— Miksi ette?
— Siksi, ettei siinä teossa ole järkeä eikä ymmärrystä, tahi, sanoen sinun professorisi sanoilla, halu ei kehoita minua siihen; jos sinä olisit nainen — olisi eri asia: silloin sitä tehdään ajatuksetta, muusta kehoituksesta.
— Tunne, setä, pyrkii ulos, tahtoo puheta ja innostua…
Minulla ei pyri eikä tahdo, ja jos pyrkisikin, niin minä pidättäisin — neuvon sinua tekemään samaa.
— Miksi niin?
— Siksi, että jälestäpäin, kun tarkastat lähemmin sitä ihmistä, jota olet syleillyt, et tarvitsisi punastua syleilyksestäsi.
— Eikö tapahdu semmoista, setä, että työnnetään luotaan ihminen ja jälestäpäin kadutaan sitä.
— Tapahtuu; sen vuoksi minä en koskaan työnnäkään luotani.