— Varmaan ette ole lukenut mitä tuossa on kirjoitettu! kysyi
Aleksander vilkkaasti.
— Ei, kyllä taisin lukea, sanoi Piotr Ivanitsh katsoen molempia sivuja: — alussa kuvaat Pietaria, mielen vaikutuksia ja sitten minua.
— Herra Jumala! huudahti Aleksander ja peitti molemmin käsin kasvonsa.
— Mitä sinä? Mikä sinua vaivaa?
— Te puhutte tätä niin rauhallisesti? Ettekö ole minulle vihainen ja halveksi minua?
— En! Mistä syystä rupeisin riehumaan?
— Sanokaa vielä kerran, rauhottakaa minua.
— En, en, en!
— Minä en usko; näyttäkää toteen, setä…
— Millä tahdot?