— Minä tunnen jumaluusoppia, kaupungin-, rikos-, varsinaiset- ja kansanoikeudet, osaan diplomatiaa, poliitillista talouden hoitoa, filosofiaa, estetiikkaa, muinaistiedettä…
— Malta, malta! Mutta osaatko kunnollisesti kirjoittaa venäjän kieltä? Se on tällä kertaa kaikkein tarpeellisinta.
— Mikä kysymys, setä, osaanko kirjoittaa venäjän kieltä! sanoi Aleksander ja juoksi piirongin luo, josta hän alkoi vetää esille kaikenlaisia papereita, mutta setä otti sillä välin pöydältä jonkun kirjeen ja alkoi sitä lukea.
Aleksander tuli paperien kanssa pöydän luo ja näki, että setä luki kirjettä. Paperit putosivat hänen käsistään.
— Mitä te luette, setä? sanoi hän peljästyneenä.
— Tuossa oli kirje, ystävälle luultavasti. Suo anteeksi — minä tahdoin nähdä, miten sinä osaat kirjoittaa.
— Ja te luitte sen?
— Niin melkein, — pari riviä jäi ainoastaan — lopetan ihan paikalla; mitä siitä; eihän tässä ole salaisuuksia, muussa tapauksessa ei se olisikaan tässä vetelehtinyt, niin vaan…
— Mitä te nyt ajattelette minusta, setä?…
— Ajattelen, että sinä kirjoitat kunnollisesti, virheettömästi ja sujuvasti.