Oikein arvattu! Miten en heti arvannut? Vai sentähden olet tullut laiskaksi, ja sentähden sinua ei näe missään. Saraiskinit ja Skatshinit kuiskaavat minulle: missä ja missä Aleksander Feodoritsh on? Mutta hänpä on — seitsemännessä taivaassa.
Piotr Ivanitsh alkoi jälleen kirjoittaa.
Nadinka Ljubetskiin! sanoi Aleksander.
— Minä en kysynyt, vastasi setä: — olkoon kenen tallansa — niin se on kaikki hulluutta. Mihin Ljubetskiin? Siihenkö, jolla on käsnä?
— Hyi! setä! keskeytti Aleksander harmistuneena: — mikä käsnä?
— Ihan nenän vierensä. Etkö vieläkään ole tarkastanut?
— Aina te sekoitatte. Äidillä taitaa olla käsnä nenän vieressä.
— No, yhdentekevä.
— Yhdentekevä! Nadinka! hän on enkeli? Ettekö tosiaankaan ole häntä huomannut? Nähdä kerran — eikä huomata.
— Mitä hänessä on niin merkillistä? Mitä, hänessä pitäisi huomata?
Sanoithan ettei hänellä ole käsnää?…