— Ehkä minäkin nain! sanoi Aleksander sedän korvaan.
— Piotr Ivanitsh ei ennättänyt asiata kuulla, kun jo katsoi hyvin totisesti Aleksanderiin.
— Pane läppä kiinni, Aleksander! sanoi hän.
— Laskekaa vaan leikkiä, laskekaa vaan, setä, mutta minä puhun totta. Minä pyydän mammaltani naimislupaa.
— Sinä menet naimisiin?
— Entäs sitten?
— Sinun ijälläsi?
— Minä olen kolmen kolmatta vuoden vanha.
— Onpa toki aika! Tällä ijällä naivat ainoastaan talonpojat, kun heille onkin työntekijää tarvis taloon.
— No, jos minä olen rakastunut tyttöön ja on tilaisuus naida, niin teidän mielenne mukaan ei pitäisi…