— Nyt sinulle ei voi vakuuttaa; saat itse nähdä ajan pitkään, paina nyt vaan mieleesi sanani: rakkaus haihtuu, toistan minä, ja sitten, se nainen, joka on ollut sinusta täydellisyyden ihanne, näyttää kenties hyvin epätäydelliseltä, mutta asiaa ei voi sitten auttaa. Rakkaus, verhoaa ne ominaisuuksien puutteet, joita pitää vaimolla olla. Sitten kun sinä valitessasi ajattelet kylmäkiskoisesti, onko sillä naisella ne ja ne ominaisuudet, joita tahtoisin vaimossani nähdä: siinä on tärkein laskeminen. Jos löydät sellaisen naisen, niin hän miellyttää sinua ehdottomasti aina, sillä hän vastaa sinun toiveesi. Siitä lähtee sitten hänen ja sinun välillesi lähempi yhteys, joka sitten muodostaa…
— Rakkaudenko? kysäsi Aleksander.
— Niin… tahi tottumuksen.
— Mennä naimisiin ihastumatta, ilman rakkauden runollisuutta, intohimotta, ajatella sitten, kuinka ja mitä varten!!
— Sinä menisit naimisiin ajattelematta, kysymättä itseltäsi: mitä varten? Aivan samalla tapaa kuin tulit tänne, et kysynyt itseltäsi mitä varten.
— Te siis naitte hyödyn vuoksi? kysyi Aleksander.
— Ottaen asianhaarat varteen, huomautti Piotr Ivanitsh.
— Se on samaa.
— Ei olekaan, hyödyn vuoksi naiminen merkitsee, naida rahojen tähden — se olisi halpamaista; naida asianhaaroja varteen ottamatta — se olisi hulluutta… mutta sinun ei pitäisi vielä laisinkaan naida.
— Milloin sitten? Sittenkö kun tulen vanhaksi? Mitä varten minä seuraisin kunnottomien esimerkkiä?