— Ei! En ole koskaan lähestynyt heitä siihen määrään, että olisi ikävä, ja neuvoisin että sinäkin tekisit niin.
— Mutta kenties he eivät ole sellaisia: kenties heidän on ikävä kadottaa Teissä hyvän kumppalin, seuralaisen?
— Se ei ole minun asiani, vaan heidän. Monta kertaa minäkin olen kadottanut semmoisia tovereita, mutta en ole vaan kuollut siitä. Niin, — sinä siis tulet huomenna?
— Huomenna, setä, minä olen…
— Mitä?
— Kutsuttu maalle.
— Varmaan Ljubetskille?
— Niin.
— Vai niin! No, tee kuin tahdot. Muista työtäsi, Aleksander! Minä sanon toimittajalle, miten vietät aikasi…
— Ah, setä, kuinka semmoista saattaa tehdä! Minä lopetan välttämättömästä otteet saksalaisesta taloudesta.