Katsellen kieroon heihin vastasi Adujew tuskin ukon tervehdykseen, mutta näytti kuitenkin siltä, kuin hän olisi odottanut tätä tuloa. Tavallisesti kävi hän kalastamassa hyvin huolettomasti puettuna; mutta nyt hänellä oli uusi palttoo yllä, kaulaan oli keikarimaisesti sidottu vaaleansininen huivi, hiukset olivat järjestetyt, taisivatpa olla hieman käherretytkin ja oli hän idyllisen kalastajan näköinen. Odotettuaan niin kauan kuin kohteliaisuus vaati, meni hän pois ja istui puun alle!
"Cela passe toute permission!" ajatteli Antigone, punastuen vihasta.
— Suokaa anteeksi, sanoi Oedipos Adujewille; — me taisimme häiritä
Teitä?…
— Ette! vastasi Adujew. — Minä olen väsynyt.
— Syökö kala? kysyi ukko Kostjakowilta.
— Mitä vielä, kun yhtämittaa rupattavat, vastasi tämä vihaisesti. — Äsken kulki tästä ohitse eräs hiisi, rupatti siinä — ja sen jälkeen ei ole nykäissytkään edes. Te varmaankin asutte lähellä tätä paikkaa? kysyi hän Oedipolta.
— Tuolla on meidän huvilamme, jossa on balkonki, oli vastaus.
— Maksatteko kalliin vuokran?
— Viisisataa ruplaa kesältä.
— Huvila näyttää olevan hyvin käytännöllinen, pihalla on paljon rakennuksia. Kolmekymmentä tuhatta taisi tulla isännälle maksamaan.