Puhuen tällä syvällisellä kielellä, pääsi hän viimeinkin tuohon sanaan: avioliitto. Julia säpsähti ja alkoi sitten itkeä. Hän ojensi Aleksanderille kättensä sanomattomalla hellyydellä ja kiitollisuudella, molemmat elpyivät ja alkoivat äkkiä puhella. Aleksanderin osaksi tuli puhua tädin kanssa ja pyytää hänen apuaan tässä tärkeässä asiassa. Iloissaan eivät he tienneet mitä heidän piti tehdä. Iita oli suloinen. He läksivät jonnekin ulos kaupungista, erinäiseen paikkaan, ja haettuaan tahallaan suurella vaivalla jostain mäen, istuivat sitten siinä koko illan, katselivat auringon laskua, uneksivat elämän tavasta, arvelivat rajoittaa ahtaan tuttavapiirin, ei ottaa paljon ketään vastaan, eikä tehdä tyhjänpäiväisiä vierailuja.
Sitten he palasivat kotia ja alkoivat keskustella tulevasta järjestyksestä talossa, huoneitten jaosta ja muusta. Aleksander esitti että Julian pukuhuone muutettaisi hänen toimitushuoneekseen, että se olisi sänkykamarin vieressä.
— Millaiset huonekalut Te tahtoisitte toimitushuoneesen? kysyi Julia.
— Minä tahtoisin pähkinäpuusta, sinisellä samettisella päällyksellä.
— Semmoiset olisivat hyvin sievät, eivätkä ota likaa itseensä. Miesten toimitushuonetta varten täytyy välttämättömästi valita tummia värejä: vaaleat pilaantuvat pian savusta. Mutta tuohon pieneen läpikäytävään, joka tulevasta toimitushuoneesta vie makuuhuoneesen, laitan minä alkovin — eikö totta, se tulee olemaan mainiota? Minä asetan sinne yhden nojatuolin, sillä tavalla, että minä voisin siinä istuessani lukea, tehdä työtä ja nähdä Teitä toimitushuoneesta.
— En tarvitse enää kauan ottaa Teiltä näin jäähyväisiä, sanoi
Aleksander hyvästiä sanoessaan.
Julia sulki kädellä hänen suunsa.
Seuraavana päivänä läksi Aleksander Lisaveta Aleksandrownan luo ilmaisemaan sitä, joka aikoja sitten oli ollut hänelle tiettyä, pyytämään neuvoa ja apua. Piotr Ivanitsh ei ollut kotona.
— Hyvähän se on! sanoi tämä, kuunneltuaan Aleksanderin tunnustuksen. Te ette ole enää poikanulikka: voitte tuomita tunteistanne ja menetellä omin päin. Mutta älkää kiirehtikö: oppikaa hänet ensin tuntemaan hyvin.
— Ah, ma tante, jos Te tuntisitte hänet! Miten paljon hänellä on hyviä avuja!