— On.
— Ole hyvä, kirjoita hänelle, minulla olisi puhumista hänen kanssaan. Virastossa on heillä taas paikanmuutosta, minä luulen, ettei hän tiedäkään. Minä en voi käsittää tuota huolettomuutta.
— Minä olen jo kymmeniä kertoja kirjoittanut ja kutsunut. Hän sanoo aina, ett'ei ole aikaa ja pelaa napulipeliä eriskummallisten ihmisten kanssa ja onkii kaloja. Menepäs ennen itse: sinä saisit tietää, mikä häntä vaivaa.
— Ei minua haluta. Jos lähettäisin palvelijan.
— Ei Aleksander tule.
— Koetellaan.
Mies lähetettiin. Tämä palasi pian takaisin.
— No, onko hän kotona? kysyi Piotr Ivanitsh.
— On. Hän käski sanomaan terveisiä.
— Mitä hän tekee?