* * * * *
"Entä loppu?" kysynee joku ehkä kyllästymätön lukija. "Miten sitten kävi Lavretskille ja Liisalle?" Mitäpä lieneekään sanomista vielä elävistä, vaan jo maallisista riennoista eronneista ihmisistä, miksipä siis tiedustella heitä? Sanotaan Lavretskin käyneen siellä kaukaisessa luostarissa, johon Liisa sulkeutui, ja nähneen hänet. Käyden pyhimykseltä toiselle, kulki Liisa ohitse tasaisella, sipsuttavalla nunnan astunnalla hyvin liki Lavretskia — vaan ei häneenpäin katsahtanutkaan; häneen kääntyessä ainoastaan silmäripset värähtivät hiukan, ja nunna painoi laihtuneet kasvonsa vielä alemma — ja ristissä olevat sormet, jotka pitelivät rukousnauhaa, puristuivat vielä lujemmin toinen toiseensa. Mitä he ajattelivat, mitä he tunsivat molemmat? Ken tietää? Ken ilmaisee? On sellaisia hetkiä elämässä, sellaisia tunteita… Niihin ei osaa muuta kuin viitata — ja mennä ohitse.