— Niin, minä annan sen maatilan Varvara Pavlovnalle.
— Onko rahaa pyytänyt?
— Ei vielä.
— No, ei se pitkälle mene. Vaan nyt vasta minä huomaankin sinut. Oletko terve?
— Terve olen.
— Sandra, huudahti äkkiä Marfa Timofejevna, mene ja sano Elisabet
Mihailovnalle — se tahtoo sanoa, kysy häneltä… onko hän alhaalla?
— Alhaalla on.
— No, niin; niin kysy häneltä: mihin, muka, hän minun kirjani on pannut? kyllä hän tietää.
— Tottelen.
Ämmä alkoi taas hääriä ja availla kaappinsa laatikoita. Lavretski istui liikkumatta paikallaan.