Palvelija katsoi minuun merkitsevästi.
— Ettekö tiedä hänen sukunimeään? Me kutsuimme häntä yksinkertaisesti parooniksi. Hoi, Pietari! — huusi hän nähdessään, että minä tulin yhä tunkeilevammaksi. — Joudu tänne: mikä muukalainen tuo on, joka tuossa kaikkea kyselee.
Sisähuoneesta ilmestyi kookas, kömpelö työmies.
— Mitä tahdotte? Mikä on asiana? — kysyi hän käheällä äänellä — ja jurona kuunneltuaan minua toisti palvelijan jo äsken lausumat sanat.
— Mutta kuka täällä asuu? — kysyin minä.
— Meidän isäntämme.
— Mutta kuka hän on?
— Puuseppä. Tämän kadun varrella asuu vaan puuseppiä.
— Saako häntä tavata?
— Ei nyt, hän nukkuu.