— Kas niin, — sanoi hän itselleen, saatettuaan Boris Andrejitshin ovelle, — kuten sanottu, leikistä tuli tosi… Mutta kaikki on sulaa hullutusta, — lisäsi hän, asettuen mukavasti sohvalle.
Saman päivän iltana Pietari Vasiljitsh odottamatta ystävänsä palaamista oli juuri rupeamaisillaan makuulle, kun ovi yht'äkkiä aukeni ja huoneeseen syöksyi lumisena Boris Andrejitsh heittäytyen ystävänsä kaulaan.
— Ystäväni, Pietari Vasiljitsh, onnittele minua! — huudahti hän, sinutellen ystäväänsä ensi kertaa: — hän on suostunut ja ukko myöskin… Kaikki on jo suoritettu!
— Kuinka, mitä? — mörähti hämmästyneenä Pietari Vasiljitsh.
— Minä menen naimisiin!
— Veerotshkan kanssa.
— Hänen… Kaikki on päätetty ja sovittu.
— Se on mahdotonta!
— No, mikä mies sinä olet!… Et usko, kun selvästi sanotaan.
Pietari Vasiljitsh pani kiireesti tohvelit paljaaseen jalkaansa, heitti hartioilleen viitan ja huudahti: