— Sitä en saata huomata.
— Mutta, jos ette näe, niin tehkää kuin tahdotte. Sittepähän näette.
Minä en ole teidän holhoojanne.
Ja Pietari Vasiljitsh alkoi täyttää piippuaan. Boris Andrejitsh istui ikkunan luo ja vaipui ajatuksiinsa.
Pietari Vasiljitsh ei häirinnyt häntä, vaan rauhallisesti puhalteli savupilviä ilmaan. Vihdoin Boris Andrejitsh nousi ja tavallista kiihtyneempänä käski valjastamaan hevoset.
— Mihin sinä nyt? — kysyi Pietari Vasiljitsh.
— Barsukoviin, — vastasi Boris Andrejitsh lyhyesti.
Pietari Vasiljitsh hämmästyi.
— Tulenko mukaan, vai kuinka?
— Ei, Pietari Vasiljitsh; tahtoisin tänään lähteä yksin. Tahdon selvittää välini Veeran kanssa.
— Kuten tahdotte.