— Rakastaako neiti Sofia häntä — kysyi hän.
— Rakastaa…
Pasynkov loi silmänsä alas ja katseli kauan lattiaan.
— No, asian täytyy olla autettavissa, — alkoi hän nostaen päänsä pystyyn: — sitä ei voi jättää sillensä.
Ja hän otti hattunsa.
— Mihin sinä nyt?
— Asanovin luokse.
Minä hypähdin pystyyn sohvalta.
— Minä en voi siihen suostua. Suo anteeksi, kuinka se on mahdollista! Mitä hän ajattelee?
Pasynkov katsoi minuun.