Minä en kyennyt vastaamaan, mutta nyökytin päätäni.
Pasynkov meni ikkunan luo ja seisoen minuun selin sanoi: — Sinä olet lukenut jonkun naisen kirjeen Asanovilta. Kuka se nainen oli?
— Sofia Zlotnitskaja, — vastasin minä niinkuin syytetty tuomarille.
Pasynkov ei vastannut pitkään aikaan sanaakaan.
— Yksi asia voi johonkin määrin lieventää tekoasi, — alkoi hän vihdoin. — Oletko rakastunut neiti Zlotnitskiin?
— Olen.
Pasynkov vaikeni taaskin.
— Sitä minä epäilin. Ja sinä menit tänään hänen luoksensa ja aloit soimata häntä…
— Niin, niin, niin… — sanoin minä epätietoisena.
— Sinä voit nyt minua halveksia… Pasynkov kävi pari kertaa huoneen poikki.