Junu laski päänsä jälleen maahan, Paavo nousi ja otti käteensä tyhjän padan.
— "Minnes nyt?" kysyi häneltä Rietu.
— "Joelle lähden, käyn vähän vettä; janottamaan rupesi".
Koirat nousivat ja läksivät hänen mukaansa.
— "Älä vaan putoa jokeen!" huusi Ellu hänen jälkeensä.
— "Mitenkös hän jokeen putoaisi?" sanoi Rietu. "Kyllä hän varoo".
— "Varoo, niin! Tapahtuuhan sitä vaikka mitä. Hän, näetsen, kumartuu — vettä ottamaan, mutta Vetehinen samassa sieppaakin poikaa kädestä ja vetää hänet luokseen. Sitten sanotaan: poika parka putosi jokeen… Putosi, muka! Kuulkaa, nyt hän menee kaislistoon", lisäsi Ellu, kuullahdellen.
Kaislistossa kuuluikin kohina.
— "Mutta onkos se totta, mitä sanotaan", kysyi Lauri, "että muka Eeva-Liisa, mielipuoli, siitä saakka kadottikin järkensä, kun kerran oli ollut hukkumaisillaan?"
— "Totta se on… Millaiseksi onkaan nyt käynyt Eeva-Liisa! Ja kertovathan ne hänen olleen korean tytön ennen muinoin. Vetehinen hänet pilasi. Ei liene odottanut, että niin pian vetävät tytön jälleen ylös. Siellä joen pohjalla se tytön pilasi".