— "Minä kuulin Vilhon äänen".
Kaikki säpsähtivät.
— "Ole tuossa nyt!" sopisi Lauri.
— "Kuulin totisesti. Sen kuin vaan näetsen rupesin vettä kohti kumartumaan, niin kuulenkin samassa kuinka minun kutsuu Vilhon ääni ja aivan kuin veden alta: 'Paavo, Paavo hoi, käypäs tänne'. Minä läksin pois, mutta otin vettä sentään".
— "Jesus siunatkoon!" puhelivat pojat, silmiänsä ristien.
— "Vetehinenhän se sinne kutsui, Paavo", lisäsi Rietu. "Ja me kun juuri puheltiin Vetehisestä".
— "Niin, mutta tämä ei tiedä hyvää", lausui Ellu verkalleen.
— "Hui hai! Vähät tuosta!" virkkoi Paavo päättävästi. "Kun mitä on tulossa, niin se tulee kanssa".
Pojat vaikenivat. Paavon sanat näkyivät tehneen heihin syvän vaikutuksen. He rupesivat kohenteleimaan nuotion ympärillä, niinkuin asettautuen maata.
— "Mitäs se oli!" kysäsi äkkiä Lauri, nostaen päätään.