— "Sateelta suojaa."
— "Niin, niin!" (Hän raapaisi päivettynyttä niskaansa). "Niin no, tuota, kun nyt sinä" — rupesi hän puhumaan tolkutta viittoen käsillään — "kun nyt tuota noin menet tuosta metsän ohi tuonne noin … niin siinä sitten tulet tielle; mutta älä sinä sinne mene, minne tie menee, vaan paina oikealle, niin, niin, aina vaan paina oikealle, niin, paina oikealle, niin, oikealle… Siinä sitten tuletkin Ananjevoon. Tahikka sitten Sitovkaankin joudut."
Vaikea oli saada selvää ukon sanoista. Viikset hämmensivät hänen puhettaan, ja kielikin kangersi suussa.
— "Mistäs sinä olet?" kysäsin minä.
— "Hä?"
— "Mistä olet sinä?"
— "Ananjevosta olen."
— "Mitäs sinä täällä teet?"
— "Hä?"
— "Mitäs täällä teet?"