— "Hyvä on. Kyllä se on sekin totta", lisäsi hän huoaten, "että niinkuin nyt esimerkiksi kauppamiesten luona on meikäläisen miehen parempi olla. Kauppamiehissä on meikäläisen oikein hyvä olla. Tuossa tuli meille eilen kauppamies Venev'ista, niin hänen renkinsä se sitä toimitti minulle… Hyvä on olla, oikein hyvä."
— "Maksavatko kauppamiehet suuremman palkan?"
— "Herra varjelkoon! Niskapäästä pellollehan ne ajaisivat, jos pyytäisi heiltä palkkaa. Ei maar! Kun kerran olet kauppamiehellä palveluksessa, niin palvelekin häntä hengessä ja totuudessa. Hän antaa sulle ruo'an ja juomaa ja vaatteet ja kaikki. Jos teet hänelle mieliksi, niin antaa hän enemmänkin… Mitäpäs sitä palkalla tekee! Ei ole tarvis ensinkään palkkaa. Ja mitä taas niinkuin eloon ja oloon tulee, niin kauppamies elää paljon yksinkertaisemmin, meikäläisen tavalla, oikein venäläiseen viisiin. Kun näetsen matkalla ollaan, niin juo hän teetä, ja sinäkin juot teetä; mitä hän syö, sitä syöt sinäkin. Kauppamies … niin, kuinkas sitten; kauppamies on kokonaan toista kuin herra. Kauppamies ei ole olevinaan; suuttuu kyllä toisinaan ja lyöpikin silloin, ja siinä se on sen laulun loppu. Ei hän viisastele eikä pistele… Mutta toisin on olla herran kanssa! Hänelle näetsen ei kelpaa mikään; ei ole tämä hyvä, ei ole tuo mielenperäistä. Viet tuossa hänelle vesilasin tahi ruokaa kannat — 'ah! vesi haisee! Ah! ruoka haisee!' Ei muuta siinä, kun menet ulos, seisot oven takana kotvasen ja tuot uudestaan, — 'kas niin! nyt on hyvä, kas nyt ei haisekaan.' Mutta rouvat sitten, mutta rouvat … tahi vielä enemmän ryökinät!"…
— "Fetika!" kuului konttorista paksun miehen ääni.
Vahtimestari meni nopeasti ulos. Minä join lasin loppuun, yritin pitkäkseni sohvalle ja nukuin.
Minä makasin pari tuntia.
Herättyäni aioin nousta, mutta laiskuus vaivasi. Minä ummistin silmiäni, mutta en nukkunutkaan enää. Laipion takaa konttorista kuului hiljaista puhetta. Ehdottomastikin rupesin kuuntelemaan.
— "Justiin niin, niin justiin Nikolai Jeremeitsh", puhui yksi ääni; "justiin niin. Pitäähän se ottaa lukuun, pitää kyllä… Hm!" Puhuja rykäsi.
— "Uskokaa pois Gavrilo Antonitsh", kuului paksu mies vastaavan; "kukas se sitten tietäisi miten näillä mailla ollaan ja eletään, ellen minä?"
— "Kukas sitten, ellette te, Nikolai Jeremeitsh? Tehän olette täällä, niin sanoakseni, ensimmäinen mies. No kuinkas se nyt sitten olisi?" jatkoi tuntematon ääni, "mihinkäs päätökseen sitä tullaan, Nikolai Jeremeitsh? Sallikaa kysyä ja olla utelias."