— "Niin justiin, Nikolai Jeremeitsh, kaikki on Jumalan vallassa: totta puhutte, sulaa totta… Vieraanne tuolla taisi herätä."
— "Ei, kyllä hän nukkuu. Mutta sopiihan sitä…"
Hän tuli ovelleni.
— "Ei, kyllä hän nukkuu", toisti hän ja palasi sijallensa.
— "Kuinkas se nyt sitten on, Nikolai Jeremeitsh? Olkoon menneeksi", jatkoi hän, alinomaa räpyttäen: — "kaksi harmaata ja yksi valkoinen teille, mutta siellä" (hän viittasi päällään kartanoon) "siellä puoli seitsemättä. Tuohon käteen, vai?"
— "Neljä harmaata", vastasi vouti.
— "Kolme olkoon!"
— "Neljä harmaata eikä yhtään valkoista."
— "Kolme, Nikolai Jeremeitsh."
— "Älkää puhukokaan, Gavrilo Antonitsh."