Hän nousi. "Niin, Nikolai Jeremeitsh, minä nyt menen rouvan luokse ja käsken ilmoittaa itseni ja niin minä sitten sanonkin, että Nikolai Jeremeitsh on määrännyt puoli seitsemättä."
— "Niin sanokaakin, Gavrilo Antonitsh."
— "Suvaitkaa ottaa vastaan."
Kauppias pisti paksun voudin kouraan vähäisen setelitukun, kumarsi, heilautti päätään, otti kahdella sormella lakkinsa, kohautti olkapäitänsä, pani koko ruumiinsa aaltomaiseen liikkeesen ja läksi ulos, somasti narskuttaen saappaillansa.
Nikolai Jeremeitsh astui seinän viereen ja rupesi, niin paljo kuin minä huomasin, tarkastelemaan kauppiaan antamia seteleitä.
Ovesta pilkisti punatukkainen pää, leu'oissa tuuhea parta.
— "No kuinka on?" kysyi punainen pää: "onko lukossa asia?"
— "Lukoss' on."
— "Paljonko?"
Paksu vouti viittasi harmissaan kädellään ja osoitti minun kamariani.