— "Jaha, hyvä on!" vastasi pää ja katosi.
Paksu mies istahti pöydän ääreen, avasi kirjan, otti helmilaudan ja rupesi helmiä heittelemään naksuttelemaan puoleen ja toiseen; eikä käyttänytkään hän tähän toimeen etusormeaan, vaan keskisormeansa: se oli näet vähän herrasmaisempaa.
Vahtimestari astui sisään.
— "Mitä nyt?"
— "Sidor Goloplekon kylästä on tullut tänne."
— "Vai niin? Käske tänne. Vaan maltas!… Käypäs ensin katsomassa, vieläkö tuo vieras herra nukkuu tuolla, vai lie jo herännyt."
Vahtimestari astui varovasti kamariini. Minä laskin pääni metsälaukulleni, joka oli minulla tyynyn sijassa, ja panin silmät kiinni.
— "Nukkuu", kuiskasi vahtimestari, palattuansa konttoriin.
Paksu mies jupisi jotakin hampaittensa välitse.
— "No käske nyt Sidor tänne", virkkoi hän viimein.