Minä kohottausin uudelleen. Sisään astui kookas talonpoika, noin kolmenkymmentä vuotta vanha, terve ja punaposkinen, tukka ruskea ja leuassa lyhyt kähärä parta. Hän risti silmänsä, katsoen jumalankuvaa nurkassa, kumarsi päätä konttoristille, otti lakin molempiin käsiinsä ja oikasi itsensä.
— "Päivää Sidor", virkkoi paksu mies, helmillään naksutellen.
— "Jumal' antakoon, Nikolai Jeremeitsh."
— "Millaista on tie?"
— "Hyvää on tie Nikolai Jeremeitsh. Likaista on vähäsen."
Talonpoika puhui hiljaa ja verkalleen.
— "Mitenkäs muija jaksaa?"
— "Mikäpäs hänen on jaksaessa?"
Talonpoika huokasi ja astui askeleen. Nikolai Jeremeitsh pisti kynän korvansa taakse ja niisti nenäänsä.
— "Mille asialle tulit?" kyseli hän edelleen, pistäen kirjavan nenäliinan taskuunsa.