— "Älkäähän nyt, hyvät herrat", yritti rahanhoitaja puhumaan.
— "Mene tiehes!" kiljasi konttoristi. "Hän tahtoi minut myrkyttää!
Ymmärrätkös sinä sitä?"
— "Kyllähän minä olisin mokomatakin… Kuules, Nikolai Jeremeitsh!" huusi Paavali vimmastuneena. "Minä pyydän vielä viimeisen kerran… Sinä olet itse pakoittanut minut … en voi kestää enää. Jätä sinä rauhaan meidät, ymmärrätkös? Muutoin, Jumal' auta, jommankumman meistä käy huonosti, sen minä sanon."
Konttoristi ylvästeli edelleen.
— "Minä en pelkää sinua", huusi hän, "kuuletkos, maitoparta? Minä sain kurissa pidetyksi sinun isäsikin, minä panin hänetkin aisoihin — kavahda."
— "Älä muistuta minulle isästäni, Nikolai Jeremeitsh! Älä muistuta!"
— "Mikäs kieltäisi?"
— "Älä muistuta sanon minä!"
— "Ja ole sinä asemillasi, sanon minä… Luulet olevasi kovin tarpeellinen kapine meidän rouvalle; ole vaan! mutta jos hänen tulee valita toinen meistä, — niin pois siirryt koreasti sinä. Rähistä ei saa kukaan! Varo itseäsi!" (Paavali vapisi vihan vimmasta). "Mutta Tatjana on saanut ansionsa jälkeen… Maltahan, vielä minä hänet paremminkin opetan."
Paavali syöksi eteenpäin kohotetuin käsin, ja konttoristi kaatui raskaasti lattialle.