— Suurimmalla mielihyvällä! huudahti Konstantin Diomiditsch tarjoten
Aleksandra Pavlovnalle käsivartensa.
Käsi kädessä he sitte astelivat nuoren rouvan kotia kohti,
Suurta onnea näytti Konstantin Diomiditschille tuottavan se, että Aleksandra Pavlovna nojausi hänen käsivarteensa. Nuori mies otti lyhyitä askelia; hän hymyili ja hänen itämaiset silmänsä kostuivat, mikä muutoin ei hänelle ollut ensinkään harvinaista, vaikkei hänellä suinkaan ollut syytä suruun tai kyyneleisiin. Kuka nyt sitten ei mielellään olisi taluttanut kaunista, nuorta, upeaa naista? Koko X:n kuvernementti tunnusti yhdestä suusta, että Aleksandra Pavlovna oli hurmaava olento. Ja X:n kuvernementti ei suinkaan ollut väärässä. Yksin hänen suora, hiukkasen pysty pieni nenänsä saattoi tehdä hulluksi minkä kuolevaisen tahansa, puhumattakaan hänen samettisista, mustista silmistään, vaalean punertavasta tukasta, kuoppasista pyöreinä poskilla ja koko hänen muusta kauneudestaan. Kaikesta kauneinta oli sentään ilme hänen herttaisissa kasvoissaan: uskollisena, hyvänä, hellämielisenä se veti puoleensa ja ihastutti kaikkia. Aleksandra Pavlovna katseli ja hymyili kuin lapsi; naiset pitivät häntä yksinkertaisena… Saattoiko enään enempää toivoa?
— Sanotte siis, että Darja Mihailovna lähetti teidät luokseni? kysyi hän Pandalevskiltä.
— Juuri siten. Lähetti, vastasi Pandalevski, ääntäen s-äänen kuin englantilaisen th:n: — hän haluaa välttämättömästi ja pyytää teitä tänään syömään päivällistä luokseen. Hän… (puhuessaan naisista lausui Pandalevski hän-sanan erinomaisen kohteliaalla äänellä): — hän odottaa luokseen uusia vieraita, joihin hän välttämättömästi tahtoo tutustuttaa teidät.
— No keitä?
— Erästä Muffelia, paroonia, kamarijunkkaria Pietarista. Darja Mihailovna häneen hiljan tutustui ruhtinas Garinilla ja kehuu kovasti tämän nuoren miehen hienoutta ja rakastettavuutta. Herra parooni harrastaa myöskin kirjallisuutta tai oikeammin sanoen… oi, mikä erinomainen perhonen, suvaitsetteko huomata!… tai oikeammin valtiotaloutta. Hän on kirjoittanut artikkelin jostakin erinomaisen hauskasta kysymyksestä ja tahtoo siitä kuulla Darja Mihailovnan mielipidettä.
— Tuosta valtiotaloudellisesta artikkelistako?
— Niin, nimittäin sen kielellisestä puolesta, Aleksandra Pavlovna, sen kielellisestä puolesta. Kai te tiedätte, että Darja Mihailovna siinäkin suhteessa on tuntija. Shukovskikin neuvotteli hänen kanssaan ja hyväntekijäni, Odessassa asuva kunnianarvoisa vanhus Roksolan Mediarovitsch Ksandryk… Kai te tunnette tämän henkilön, kumminkin nimeltä?
— En laisinkaan, en ole kuullutkaan.