"Amen!" sanoi Lappalainen.
"Vaimosi on myös tuleva iloiseksi; meidän tulee kaikkein iloita ja kiittää Kaikkivaltiasta, joka kuolleet herättää."
"Onko sinusta tullut kuleksiva saarnaaja, Laagje?" kysyi kauppias.
"Ei, mutta minä tulen kuitenkin iloisella sanomalla sinun luoksesi.
Minä annan sinulle lahjan, joka saattaa sinut jälleen iloiseksi."
"Ei mikään lahja voi minua ilahuttaa."
"Voi kyllä, minä annan sinulle lapsen, tuon lapsen tuossa," sanoi hän osoittaen pikku Lailaa, joka käveli lattialla.
"Oman lapsesi," sanoi kauppias, "mitä sinä tarkoitat, Laagje?"
"Kaunis lapsi, soma pieni tyttö, eikö niin," puhui Laagje, "se on varmaan sinun lapsesi näköinen?"
"Mutta minä en ymmärrä, mitä sinä ajattelet, kun tahdot antaa pois ainoan lapsesi, josta olit niin iloinen ollessasi viime kerralla täällä. Ethän vaan laske leikkiä?"
"En laske leikkiä, tyttö ei ole minun lapseni, se on löydetty!"