"Niin" sanoi lapsi, "Laila syö hyvää ruokaa Jaampan kanssa."
Jaampa otti povestaan poronkielen ja alkoi leikata siitä viipaleita lapselle, joka nyt ei ollenkaan enää peljännyt, vaan tuli hänen luoksensa ja hänen suureksi iloksensa söi halukkaasti lihaa, ikäänkuin pieni kesytön lintu, joka ystävällisyydellä on saatu rohkeaksi ja kesyksi.
"Tahtooko Laila olla minun luonani?" kysyi Jaampa.
"Tahtoo Laila olla Jaampan luona."
"Tahtooko Laila ajaa minun kanssani, ajaa porolla Laagjen, Mellet'in,
Jounan, Maggan ja Gunnil'in luokse?"
"Laila tahtoo ajaa Jaampan kanssa ja isän ja äidin kanssa!"
"Ei, isä ja äiti ovat poissa ja kuolleet, mutta kun tulet minun kanssani, saat toisen äidin, joka on hyvä sinulle, ja Jaampa pitää sinusta."
"Aiotko ottaa lapsen mukaasi?" kysyi eukko.
"Aion, sitä varten olen tullutkin. Hän on nyt orpo, hänellä ei ole sukulaisia eikä tuttavia täällä, sen vuoksi on hän jälleen oleva Laagjen lapsi, niinkuin hän oli ennenkin, eikä hänen tarvitse puutetta kärsiä."
Sitten meni Jaampa ulos ja toi mukanaan ison palan poron lihaa, jonka hän antoi eukolle.