"Voithan häneltä kysyä."
Samassa tuli Lind huoneesen, ja nähdessään nuo molemmat tytöt ystävällisesti istumassa kirjan ääressä, huomasi hän, kuinka ihmeellisesti yhdennäköiset he olivat, nyt kun Lailan päähime oli poissa, mutta kieltämättä oli Laila hänen sisartansa kauniimpi.
"Puhutko sinä samegieltä?" kysyi Laila häneltä.
"Kyllä puhun lapinkieltä."
"Taitaako sisaresi lapinkieltä?"
"Ei sanaakaan."
"Tahdotko myödä minulle tämän kirjan?" kysyi Laila häneltä omalla kielellään.
"Minä en myö sitä."
"Miksi et? Myöthän kaikkea muutakin, jota sinulla on, miksi et saata myödä kirjaa?"
"Raamattua en kuitenkaan myö. Olen saanut sen lahjaksi ja nimenikin seisoo siinä."