"Sinä erehdyt, Laila, Esau halveksi Jumalan lupausta, että hän oli tuleva suuren sukukunnan esi-isäksi. Hän oli himojensa orja ja möi kunniansa ja maineensa saadakseen syödä kyllältä, kun näki ruokaa edessään. Tahtoisitko sinä myödä maineesi ja kunniasi, jos sinulla olisi nälkä ja sinulle tarjottaisiin herkullinen ateria?"
"En, en, ennen kuolisin nälkään, enkä minä enää tahdo pitää Esausta. Mutta voinhan kuitenkin pitää hiukan Jaampasta, vaikka hän on Esaun kaltainen.
"Pidä niin paljon kuin tahdot."
"Onkohan maailmassa monta semmoista kirjaa kuin tämä raamattu?" kysyi
Laila sitten.
"On varmaankin hyvin monta, mutta ei täällä Ruijassa."
"Onko se sinun kirjasi?"
"Ei, se on veljeni kirja."
"Veljesi kirja? Voi, jos kauppias sen möisi, minä ostaisin sen."
"Hän ei sitä myö."
"Minä annan hänelle siitä poron. Minä annan hänelle kaksi, kolme, neljä poroa kirjasta."